Tie keramiikkaan
Innostuin keramiikasta, kun aloimme rakentaa omaa hirsimökkiä järven rannalle vuonna 2015. Halusin tehdä mökille omat astiat – jotain, missä yhdistyy kauneus, käsityö ja yhteys paikkaan. Se toi samalla hyvää vastapainoa silloisiin toimistotöihin.
Luovuus ja käsillä tekeminen ovat aina olleet minulle rakkaita. Olen pienestä pitäen ollut kiinnostunut puutarhasta, taiteesta ja sisustuksesta. Tarvitsen ympärilleni tilaa, jossa on kauneutta ja rauhaa.
Vuonna 2012 pidin tauon toimistotöistä ja valmistuin koruartesaaniksi. Valmistumisen jälkeen kuitenkin palasin takaisin toimistotöihin. Ehkä se jätti minuun silti kipinän – ja varmuuden siitä, että jonain päivänä saisin tehdä työkseni jotain luovaa ja käsillä. Tuolloin en vielä tiennyt, että se tulisi olemaan juuri keramiikka.
Keramiikkaharrastus syveni vähitellen, ja kun korona sulki kansalaisopistot, päätin hankkia oman uunin. Siitä alkoi uusi vaihe – mahdollisuus työskennellä itsenäisesti ja luoda omaa rytmiä. Syntyi ajatus, että ehkä keramiikasta voisi tulla joskus muutakin kuin harrastus.
Myöhemmin sain myös opettaa keramiikkaa Oulunsalon kansalaisopistossa yhden lukuvuoden ajan. Lisäksi olen pitänyt omalla verstaallani pienimuotoisia kursseja pienille ryhmille.
Päätyöni on pitkään ollut kiinteistö- ja rakennusalan toimistotehtävissä – nuoruudesta aina vuoteen 2023 saakka. Sen jälkeen tuli aika pysähtyä ja miettiä: mitä haluan seuraavaksi?
Vuoden 2024 alussa aloitin kotona perhehoidon ikäihmisille ja kehitysvammaisille. Samalla syntyi vahva tunne siitä, että haluan tuoda myös keramiikan osaksi työtäni. Perustin oman yritykseni, jotta voisin jakaa tekemääni muille – iloa, kauneutta ja yksilöllisiä esineitä, jotka syntyvät käsin, ajatuksella ja tunteella.
Nyt teen kahta itselleni rakasta työtä vuoroviikoin. Molemmat tuovat sopivasti vaihtelua, merkityksellisyyttä ja antavat paljon – toisessa ollaan ihmisten arjessa läsnä, toisessa luodaan jotain kestävää ja kaunista. Tämä yhdistelmä on minulle juuri oikea.
